Eräs Paimen

Matkalla Beetlehemiin- elokuvassa on kohtaus, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Siinä vanha ja lähes hampaaton lammaspaimen, joka on viettänyt elämänsä yksinäisenä raskasta työtä tehden, saa ensimmäisenä kuulla että mene, saat nähdä vastasyntyneen kuninkaiden Kuninkaan! Tuo elokuva ei ole mikään täydellinen mestariteos, mutta tapahtuma, josta se kertoo, on. Enkelit huutavat taivaasta paimenille ja iloitsevat, paimenet ovat asiasta aivan yhtä ymmällään ja järkyttyneitä kuin kaikki muutkin Messiasta odottaneet, mutta heillä on tilaisuus tutustua ensimmäisenä kaikkien aikojen odotetuimpaan ja ainutlaatuisempaan vastasyntyneeseen matalassa karjasuojassa. Lammaspaimen on ollut siihen asti yhteiskunnan vaatimaton jäsen, jolla ei ole taitoa muuhun työhön. Nyt hän kuitenkin tajuaa Jumalan pitävän häntä niin suuriarvoisena henkilönä, että ennen kaikkia muita hän saa kokea tämän käsittömättömän ihmeen. Yhdessä hetkessä hän oppii Kaikkivaltiaasta Jumalasta jotain uutta: Kuningas voi syntyä navetassa, ja tämän syntymän tärkein todistaja voi olla rutiköyhä paimen, joka ei ole tehnyt mitään ansaitakseen kunniansa. Siinä on armo.Ja tämän maailman järjestys käännetty ympäri. Paimen saa seurata toisen paimenen syntymää. Vasta hänen jälkeensä pääsevät yhteiskunnan kaikkein tärkeimmät ja koulutetuimmat ihmiset katsomaan miltä profetoitu Messias näyttää. Tilanne on täynnä vastakohtia: kaikista suurin ihminen on pieni vauva, yhteiskunnan vähäarvoisin lammaspaimen on yhtäkkiä tärkeämpi hallitsijoita, tietäjät kumartavat viisaammalleen ahtaassa navetassa ja pienestä kylästä tulee maailman tunnetuin paikka. Kuinka nerokkaasti ja tarkasti tuo tilanne onkaan suunniteltu pienintä yksityiskohtaa myöten! Se teki alhaisesta ja ylhäisestä yhtä arvokkaita ja muutti täydellisesti heidän elämänsä- sekä maailmanhistorian. Olen aivan varma siitä, että lammaspaimen poistui paikalta pää pystyssä ja ihmetystä täynnä, sydän pakahtumaisillaan ja valmiina kertomaan jokaiselle vastaantulijalle mitä hän sai juuri äsken todistaa. Hänen arvonsa ei enää koskaan riippunut siitä mitä muut ihmiset sanovat. Ja tulevina päivinä, kertoessaan miltä taivaan juhlivat sotajoukot näyttivät, ei hän eikä hänen kuuntelijansakaan tienneet, että tuosta paimenesta tullaan kertomaan sukupolvelta toiselle yli kahdentuhannen vuoden ajan. Maija Hangisto